Back HOME



BLACKVECTOR magazine 9/10
Review by: Björn Anderson

The name Huminoida may not say much to you but as soon as you start hearing the vocals I'm sure you recognize from where the man behind this project comes from. Huminoida is the creation of Kimmo Karjalainen, formerly known as the voice of the well known synthpop duo Neuroactive.

A first look at the album may not say very much as the package is completely white. But then, unfold it and it opens up just like a beautiful flower with a big artwork of lots of wires connected in form of a flower. A futuristic flower. And that is something I feel this album is like. A futuristic journey into many different soundscapes but also covering elements from the last three decades.

The sound of Huminoida can be compared with Neuroactive with its very addictive synths and soundscapes, but here Kimmo is behind the music and is at a way more experimental stage. The complexity is hard to miss and even the emotional lyrics Mr KK offer is amazing. I must say I really love his voice. It's brilliant and touching. The Neuroactive album "Transients" from 2001, the last album with Kimmo as vocalist, I still see as one of the best synthpop records released.

Mystique. That is one word I can feel about this album. The sound is very mystic and intriguish with lots of amazing atmospheres and minimalistic synthesizers. It's one of the strongest synthpop albums I've heard in years.



Chain D.L.K. 4,5 / 5
Review by: Maurizio Pustianaz

After three singles Kimmo Karjalainen is finally landing with his musical project Huminoida (which is an odd, poetic Finnish word meaning "to hum","to make a humming noise") with his first album WHITER ALBUM. Available in a folded limited deluxe CD packaging and double vinyl / CD bundle, the album contains eleven old and new tracks. If you already checked the singles "A/B" and "Huminoida loves you", you already know the longer version of "Bygone Wars / White noise", the minimal wave upbeat hit "Obsessions" and the Ballard influenced lyrics of "Other side".

Mixing a bit of synthpop, electronic experimental and minimal wave 80s atmospheres and sounds, Kimmo is packaging a great album where catchy epic melodies are enriched by his voice which is now sounding detached and now passionate. He loves synth analog sounds and all the tracks are a hymn to the warm sounds of the early John Foxx and Gary Numan records. If you love The Normal, Robert Rental, Fad Gadget and Thomas Leer, for sure you won't miss this. Check the new "Adding shades to monochrome", "The sound of synthesizers" and "Part time isolation" and you'll find yourself trapped into fat growling pads, dry retro analog 4/4 drum beats, melancholic atmospheres with a bit
of noir romance. If you want a dark upbeat song, "Ride" is the track for you, thanks to its guitar riffs and to its hypnotic structure. If you prefer to let yourself go to synth experimental sounds which turn into an obsessive synth suite with reverb thickening the sound while filters make their dirty job on laser like synth leads and on a blasting bass line, "Folk of the twilight counties" is here for you.

The CD is already available and it's ridiculously cheap: you can have it for 11 Euros p+p included worldwide. The vinyl will arrive soon from the factory. A must...


SUE 9/10
Arvostelija: Jari Mäkelä

Synamusiikin läpikotaisin sisäistänyt K-K alias Huminoida puskee kunnianhimoisella esikoisellaan kertarutinalla vuoden parhaiden kotimaisten albumien joukkoon. Levy liikkuu sulavasti Tangerine Dream tyyppisestä Kraut-maalailusta Gary Numanin ja kumppaneiden klassisen synapopin kautta edelleen industriaalimpaan esi-EBM:ään. Laulajana K-K on kapea- mutta miellyttävä-ääninen Marc Almondin koulukunnan edustaja ilman oopperadiivamaisuuksia.

Albumia edeltäneiden kolmen vinyyliseiskan synkeät kappaleet Other Side ja Obsessions toimivat vasta tirkistysreikinä Whiter Albumin laajakankaaseen. Huminoida Loves You EP:n Whiter Noise -balladi toimii sekin paremmin osana laajempaa kokonaisuutta. Kappalejärjestys on oivasti rakennettu.

Visagemainen The Sound of Synthesizers kuulostaa aluksi naiivilta, mutta paljastuu pystypäiseksi kunnianosoitukseksi synapopin pioneereille. Kitaroista on laulettu maailman sivu, nyt on synien vuoro! Uhkaavasta Ride-kappaleesta ja Folk of the Twilight Counties -biisin lopusta tulee mieleen DAF. Suosikkibiisini 1000 Light Years on scifi-henkinen electropop, josta voi löytää myös yhteiskuntakritiikkiä. Huminoidan sanoitukset eivät olekaan löysää lätinää, vaan täyttä asiaa.

Komeat levynkannet tekevät albumista audiovisuaalisen taide-esineen, jota kelpaa ihailla diggailun lomassa.


PEEK-A-BOO Magazine 91/100
Review by: Jurgen Vanvlasselaer

The person behind Huminoida is former Neuroactive vocalist Kimmo Karjalainen, who presents us, after 3 excellent vinylsingles, his first full album.

As a big Neuroactive fan I expected a lot of this debutalbum ,and I can say that I am not disappointed at all. The album takes us on an electronic trip going from catchy synthpop (Time And Space, The Sound Of Synthesizers) via retro-ish electro tunes (1000 Light Years, Other Side) to heavy synthetic drones (Part-time Isolation, Folk Of The Twilight Counties). Some tracks could have been written by the old Gary Numan (openingtrack Adding Shades To Monochrome , with those typical bass synths for instance) or John Foxx (Obsessions, 1000 Light Years), but Mister Karjalainen gives them all a personal touch, it's not that he just copies these heroes.

Another aspect that I like a lot about Huminoida is the artwork.There has been put lots of work into it. One of the vinylsingles was pressed on clear vinyl with the info printed on a plastic see-through sleeve for instance, which makes it great to collect in these mp3days.

A musthave for the Neuroactivefans.


THE PANSENTIENT LEAGUE
Review by: Jer White

Kimmo Karjalainen from new Finnish band Huminoida very kindly sent me his new CD to check out. As the former vocalist in synthpop band Neuroactive, you'd expect electropop and there is a little of this, but it's a lot darker, a lot more experimental than your average synthpop album. It took me a few listens to get into, but the more I hear Whiter Album the more I like it. Kimmo's vocals have a bit of a Bauhaus edge to them which particularly suits the electro-goth minimalism of the music. The CD packaging itself deserves a special mention: it's a beautiful piece of work, lavishly wrapped and opening up like some kind of electric starfish.


NOISE.fi 4/5
Arvostelija: Mikko Lamberg

Huminoidan eli herra K-K:n esikoisalbumi Whiter Album on hyvin synkkäsävyistä syntikkapoppia. Luonnollisesti kuuntelijan mielessä käyvät esimerkiksi Depeche Moden ja Gary Numanin kaltaiset itsestäänselvyydet, mutta Huminoida on liikkeellä synkemmillä ja laajemmin maalailevilla sävyillä kuin mainitut, selkeämmin popimmat hengenheimolaisensa. Whiter Album kuulostaisi ilman puhelaulumaisesti lueteltuja lyriikoita jonkin 80-luvun scifi-elokuvan soundtrackilta.

Aloituskappale Adding Shades to Monochrome toimiikin eräänlaisena introna, joka kasvaa vähitellen yksinkertaisesti jumitukseksi rikkaammaksi, noh, huminoinniksi, mutta jo seuraavina tulevat Obsessions ja seitsenminuuttinen The Sound of Synthezisers jytkyttävät erittäin koukukkaan popin maailmoissa. Seuraava kappale Bygone Wars - Whiter Noise taas alkaa ääniefekteillä sodista ja sämpleillä suurten johtajien puheista, kunnes muuttuu pianovetoiseksi balladiksi.

Maalailevuus johtaa myös siihen, että kappaleet ovat juuri sen pituisia kuin artisti haluaa. Hitikkyydestään huolimatta biisit eivät ole mitään kolmen minuutin läpihuutoja, vaan valuvat parhaimmillaan yli kahdeksan minuutin rajapyykin mikä taas johtaa siihen, että yksitoista vetävää biisiä yhdistyy äänten vyöryväksi massaksi.

Onkin mielekkäämpää puhua huippukohdista huippubiisien sijaan. Ride on sopivan maanisella otteella eteenpäin monotonisesti puksuttava kuusiminuuttinen. Folk of the Twilight Counties (Dreamtime II) taas on lähes progressiivisella otteella kasvava levyn megaeepos.

Whiter Album on pirun pitkä levy, darkwave-vaikutteidensa tähden ei helppo tapaus ollenkaan ja vaatii
sulattelua. Olenkin varma siitä, että tuplavinyylimuoto on tälle levylle ehdottomasti suosiollisempi kuin CD, antaen sopivia hengähdystaukoja kuunteluun. Ilahduttava yksityiskohta on vielä levyn valkoisen tyylikkääseen paketointiin nähty vaiva. Ottaen huomioon, että soundit ovat tietoisen 80-lukulaiset ja levy ei varmasti uppoa valtavan suureen yleisöön, on jo CD:n digipackin ulkonäkö tavattoman ilahduttava.

Kokonaisuutena albumi on niin vakuuttavasti ja huolella tehty, ettei sitä voi kuin kehua. On mielenkiintoista seurata mitä Huminoida saa tulevaisuudessa aikaan.


SIDE-LINE
Review by: (DP:6)DP.

We already had the opportunity to discover this Finish project set up by ex-Neuroactive singer K(immo)-K(arjalainen) and AugM (ex-This Empty Flow). After having released three EP's they now have launched their debut full length. "Whiter Album" is based on great electro sound sculptures and studio manipulations. The comparison with Neuroactive makes no sense as Huminoida is more experimental and into minimalism. I sometimes felt like being transposed into an astral electro voyage recovered with dark atmospheres. Songs can be led by guitar-synth sounds (cf. "Obsessions"), moving into a kind of ballad with piano sound arrangements (cf. "Bygone Wars/Whiter Noise") and even touching ground in some 80s inspiration (cf. "1000 Light Years"). I also enjoyed the bass line on "Folk Of The Twilight Counties", which reveals a more solid element in their music. Huminoida doesn't exactly make you dance or belong to an established electronic standard. It all makes the originality and complexity in sound of the project. I think it would be however suitable to get a few more 'heavier' or rhythmic pieces to catch a wider audience.


DARK ENTRIES
Review by: Henk Vereecken

Kimmo Karjalainen ('K-K-') heet de man achter dit Finse project en we kennen hem reeds als de (ex)zanger van Neuroactive. Klinkt Neuroactive als hedendaagse electro-synthpop, dan kunnen we Huminoida met recht en reden een retro-project noemen. Niet toevallig is een van de sterkste songs op dit debuutalbum een ode aan de analoge synthesizer! "The Sound Of Synthesizers" heet deze song en de lyrics ervan willen we u niet onthouden (zie onderaan)!

Fans van de typische eighties new wave/synthpop en de analoge minimal synthwave zullen verrukt zijn want "Whiter Album" (11 songs, 61 minuten) staat vol onweerstaanbare synthmelodieën rechtstreeks van de vroege eighties naar het heden geflitst: "Obsessions", "The Sound Of Synthesizers", "1000 Light Years", "Ride", "Other Side" en dit lijstje is zeker niet limiterend. Elke song op dit album had zo op de bekende flexipop bootlegcompilatiereeks kunnen staan. Bij het horen van het album verschijnen in onze geest spontaan pop-ups van namen van eighties synthwizzards als Fad Gadget, John Foxx en de prille Human League.

Eén act echter lijkt me in het bijzonder zijn invloed te hebben laten gelden op de muziek van Huminoida en dat is wel Gary Numan. Niet enkel de muziek zelf heeft er redelijk van weg, ook stemtimbre en onderkoelde manier van zingen doen wel aan Numan denken. Het zou K-K- onrecht aandoen om hem als Numan-kloon te bestempelen, maar toch… met een sullig woordspelletje zou men kunnen zeggen: deze huminoid klinkt vrij numanoid. En de projectnaam verraadt het al: met de Gary Numan van eind jaren '70, begin jaren '80 deelt hij ook een lichte science fiction obsessie. Lees de lyrics van "1000 Light Years" er maar eens op na, of die van "Genesis", Huminoida's eigenste sci-fi scheppingsverhaal, jawel!

Maar niet enkel het sci-fi thema komt aan bod in de intelligente lyrics van Huminoida. De openingssong "Adding Shades To Monochrome" zit vol maatschappijkritiek ('alternative voices silenced in so-called democracies' is maar een van de snerende verwijten die hij de wereld van weelde, macht, intriges en het Grote Geld voor de voeten werpt). "Obsessions" gaat dan weer over hoe een man tot op het stalkerige af geobsedeerd kan raken door een vrouw. En misschien wel de allermooiste tekst is die van "Other Side" (deze prachtsong is ook op youtube terug te vinden), over een bijna-dood-ervaring na een auto-ongeluk. Samen met "The Sound Of Synthesizers" is dit voor mij de allersterkste song.

Huminoida bewijst dat een synthalbum ook best gevarieerd en dynamisch kan zijn met songs van eerder poppy tot redelijk experimenteel. De heftigste song is wel "Folk Of The Twilight Counties" - met een stevige beat en naar het einde toe nog heftiger wordend, begint het zelfs naar spacerock te neigen. Als tegenpool krijgen we de synthballad "Whiter Noise", die niet had misstaan op een eighties Depeche Mode album en die dan zeker en vast ingezongen was geweest door Martin Gore.

"Whiter Album", de naam is duidelijk een knipoog naar een bekend Beatles album uit 1968. Of Huminoida er anno 2011 even grote roem mee zal oogsten is zeer twijfelachtig, maar het is verdorie een album van hoog niveau dat we warm kunnen aanbevelen!


SINSENTIDO RADIO
Review by: Gabriel Advanae

Whiter Album no solamente es el álbum debut del acto finés Huminoida, es el resultado de 4 años de indagación en nuevos sonidos de la música electrónica y también, el fruto de su ya larga historia. Todo comenzó en el año 2007 cuando el ex vocalista de la conocida formación techno pop Neuroactive, Kimmo Karjalainen K-K y el bajista de This Empty Flow AugM [que dejó la banda en 2009] dieron forma a un proyecto, que por algunas de sus características intrínsecas deberíamos definir de electrónica pop. Pero esta acotación es el marco de algo que en realidad acapara a todo un universo de experimentación sonora de excelencia y que pasa por el pop, el tecno, el dark,
el ambient y el Krautkrock. Así pues Huminoida, mediante la plasticidad que facilita la electrónica, brinda en Whiter Album 11 canciones en donde todos estos estilos se fusionan de manera novedosa y bajo el influjo de más de 4 décadas de música moderna y experimental. Whiter Album incluye el tema dark electropop Other Side, editado como single en formato de vinilo en octubre de 2007, y el pegadizo Obsessions, cuya atmosfera de sintetizadores y modulaciones vocales recuerdan a la gran banda Soft Cell. Para quienes gusten de la ciencia ficción y del refinado
sonido de Gary Numan, hay que escuchar 1000 Light Years, otro excelente tema en donde la personalidad de KK le agrega sofisticación. Los sueños son otra fuente de inspiración de Huminoida y están plasmados en las canciones Genesis y Folk of The Twilight Counties, esta última una de las más largas y hermosas del álbum que posee la oscuridad y ambientación del músico alemán Klaus Schulze. Si deseamos escuchar buenas baladas y melodías synthpop, son más que recomendables los temas Time and Space / Whiteout y muy especialmente The Sound of
Synthesizers, una canción cuyos 'breves' 7 minutos la hacen simplemente genial. No podemos dejar de mencionar el track Bygone Wars/ Whiter Noise en donde la introducción nos retrotrae a la manera en como se procesaban los sonidos en la vieja escuela del techno industrial y que, a medida que avanza el tema se mezcla una impresionante balada que en palabras de K-K, remite a la totalidad de los álbumes grabados con el nombre de Blanco. Señoras y Señores, nos les quepa dudas, Whiter Album será de lo mejor de 2011.


DESIBELI.NET 5/5
Arvostelija: Mika Roth

Harmaa mielletään usein negatiiviseksi väriksi, etenkin kun sitä käytetään musiikin kuvauksessa. Pohjoisen taivaan yleisin väri nähdäänkin helposti tylsänä, paikallaan pysyvänä sekä mitäänsanomattomana, vaikka todellisuudessa harmaa on mustan ja valkoisen välin täyttävä suunnattoman moninainen maailma. Kotimainen Huminoida luo esikoisellaan sävyrikkaan maailman, jonka pääväri on harmaa, mutta josta löytyy sävyjä ja tasoja.

Aluksi nousemme korkeuksiin Time and Space / Whiteout soidessa teräksisessä hississämme, joka pysähtyy vasta suunnattoman betonisen tornin huipulla. Näemme nyt horisontteihin jatkuvan metropolin, jonka harmaita kanjoneita värittävät loputtomat värivalot ja liikenteen luomat valovirrat. Tämä kaikki luodaan elektronisin keinoin, todellisuuden rakentuessa Blade Runnerin maailmasta tutuista palasista. Harmaa vakuuttaa.

Hiukan myöhemmin Bygone Wars / Whiter Noise sulauttaa kaikki sodat yhdeksi mutaiseksi joukkohaudaksi ja kiviseksi tuntemattoman sotilaan patsaaksi, jonka graniittisen muistomerkin juurella lepattaa uuden toivon ja huomisen kipinä. Alun sekasorron jälkeen kappaleen kauneus suorastaan viiltää, kun jokainen kaatunut kohoaa suureen valkeuteen, josta kaikki lähtee ja kaikki palaa. Harmaa koskettaa.

Huminoida partioi pääosin elektronisen huminan ja sykkivän elektron rajoilla, välillä luotetaan kraftwerkmaiseen synapoppailuun ja pariin otteeseen eksytään jopa synteettisen dronen lähistölle. Viimeksi mainitun tyylin terävin tuotos on Folk of the Twilight Countries, jossa räjähtävä voima päästetään viimeisen minuutin ajaksi valloilleen pitkän hehkutusjakson päätteeksi. Hillittynä pidetty harmaa osaa näemmä myös raivota.

Mainittujen ässien lisäksi Whiter Album on pullollaan takuuvarmoja numeroita, eikä kiekolta löydy ainuttakaan suoranaista hutia. Levyä kuunnellessa käykin selväksi, että musta ja valkoinen ovat vain äärimmäisiä harmaan sävyjä ja miltei kaikki merkityksellinen universumissa sijaitsee näiden ääripäiden välissä.


RE-FLEXION
Geschrieben von: Ingo Möller

Es wird wieder einmal Zeit für etwas Neues. Na ja, so neu ist der Mann, der sich hinter dem Projektnamen Huminoida versteckt eigentlich in der Elektropopszene nicht mehr. K-K- ist den Kennern bereits seit der Mitte der 90er Jahre bekannt, der er war die Stimme des damaligen finnischen Projektes Neuroactive.Nun ist er also mit seinem ersten Soloalbum "Whiter Album" zurück und macht nach der Veröffentlichung von drei Vinyl-Singles mit der ersten Albumveröffentlichung auf CD eindrucksvoll auf sich aufmerksam. Die limitierte Erstauflage des Album erscheint in einem interessant gestalteten und vierfach aufklappbaren Papp-Digipak und beinhaltet elf Titel. K-K-, einer der sicherlich außergewöhnlichsten Künstlernamen der Gegenwart, vereint hier experimentelle sphärische Elemente mit erfrischenden Synthpop- und Elektrosounds. Die Anreihung der Songs geben dem Album eine gute Spannungskurve und lassen das Hören nicht eintönig werden.

Take me HOME !!